Muistitietoa ja asiakirjojen kertomaa Vallan Suunnan 50-vuotistaipaleelta

Kirjoittanut Jyrki Mäntylä

Seura perustetaan

Vallan Suunta ry perustettiin suunnistuksen erikoisseuraksi vuonna 1950. Seuran toiminnan tehokkuus on ollut aaltomaista, on koettu sekä nousu-, että laskukausia. Tähän alkuun on hyvä ottaa ote seuran ensimmäisen vuoden toimintakertomuksesta, sillä siinä on oleellisimmat syyt seuran perustamiseen kerrottuna.

Useita kertoja esille työntynyt ajatus suunnistamisen erikoiseuran perustamisesta Harjavaltaan sai lopullisen sysäyksen siitä väheksyvästä suhtautumisesta, jota Harjavallan Jymyn taholta erikoisesti syksyllä 1949 osoitettiin seuran suunnistamistoimintaa kohtaan huolimatta sen saavuttamasta hyvästä menestyksestä ja valtavasta osuudesta seuran toiminnassa.

9.1.1950 kokoontui 27 Harjavallan suunnistajaa Harjavallan Musiikkimajalle, jossa seura päätettiin perustaa niin yksimielisesti, että vain yksi oli sitä vastaan. Innostus oli suuri uutta seuraa kohtaan ja sillä näytti olevan kaikki menestymisen mahdollisuudet. Jymyn vuosikokouksessa muutamaa päivää myöhemmin päätettiin suunnistaminen jättää pois seuran ohjelmasta, koska paikkakunnalle oli perustettu erikoisseura. Talven mittaan alkoivat kuitenkin "pimeät voimat" toimia ja harjoittaa kovaa painostusta uutta seuraa kohtaan. Keväällä oli monessa suhteessa vääristellyllä propagandana saatu niin paljon aikaan, että Jymy päätti ottaa suunnistamisen uudelleen ohjelmaansa ja näin oli saatu suunnistajien rintama jaetuksi kahtia. Jymyn taholta esiintyi kevään kilpailukauden aikana vielä sääntöjen vastaista värväystä, johon tosin ei saatu lankeamaan kuin pari alaikäistä. Muutamat alussa seuraan liittyneet suunnistajat edustivat jo kilpailukauden alusta Jymyä, mutta kuitenkin jäi seuraan vielä elinvoimainen joukko, joka vastoinkäymisistä huolimatta sai aikaan niin paljon, ettei aloittelevalta seuralta enempää voida vaatia.

Toiminta alkaa

Ensimmäisen johtokunnan muodostivat: Puheenjohtaja Immo Teräs, joka sittemmin toimi useita vuosia Suomen Suunnistusliiton puheenjohtajana, varapuheenjohtaja Esko Huhtala, sihteeri- rahastonhoitaja Maija Halonen, jäsenet, Matti Krannila, Jyrki Siura, Hilkka Anttila, Irma Nieminen sekä varajäsenet Kirsti Uotila ja Valde Mäntyvaara.

Toiminta oli tietysti vilkasta. Sehän on selväkin, alussa jos joskus! Jäsenten harjoituskilpailuja järjestettiin vuoden aikana 11 kertaa. Piirin pistekilpailussa oli Vallan Suunta toisena.

Seura sai jo ensimmäisenä toimintavuotenaan kokea kovan iskun. Innokas puheenjohtaja, Vallan Suunnan sielu, Immo Teräs muutti paikkakunnalta jättäen ensi askeleitaan ottavan yhdistyksen selviämään omin voimin. Teräksen lähtö sai monet pitämään yritystä tuomittuna., mutta eipä vain. Vuoden 1951 alkaessa oli seura jo saavuttanut vakiintuneen aseman pitäjän urheiluseurojen joukossa. Piirin mestareiksi leivottiin neljä vallan suuntalaista.

Vuosi -53 vaikuttaa kertomusten perusteella "mustalta keskiajalta". Kilpailutoiminta oli suhteellisen pientä ja puheenjohtajakin otti ja lähti kesken vuotta. Synkkää historiaa näin perästä katsoen. Sateinen kesä vähensi retkeilytoimintaakin huomattavasti. Satoi niin, että kun teltta kuivui ulkopuolelta oli se vuorostaan sisältä niin märkä, että repusta saattoi saada hyvänkin kalasaaliin. Kenelle sitten on vieritettävä syy "synkästä vuodesta" ja sateesta(?) johtokunnalle tietysti, kuinkas muuten!

Viisi vuotta täyttyy

Sihteeri toteaa kertomuksessaan, että kuluneiden viiden vuoden aikana on henki ollut seurassa erittäin hyvä, kaikki ovat tunteneet kuuluvansa samaan suureen perheeseen.

Seuran ensimmäinen vuosikymmen kääntyi loppupuolelleen. Edellisten vuosien nousu ei jatkunut. Kantajoukkokin alkoi väsyä. Johtuiko se tulosten puutteesta vai jostakin muusta. Seuran tähän asti hyvä henkikin huononi. Sisärengas alkoi rakoilla. Vuosikertomuksessa sihteeri mainitsee kaikkeen tähän syyksi sen, ettei suunnitellusta retkeilymajasta tullut mitään.

1956 Vallan Suunta ryhdistäytyi huomattavasti. Se iski 100'000,- markkaa pöytään rahaa ja osti Sääksjärveltä sekä Korkean että Matalan saaren. Rahat olivat kaikki omia ja niin olivat sitten saaretkin. Tuo kauppa antoikin sitten hommia. Suunnistus jäikin oman maan rinnalla hiukan toiseksi. Eipä silti kyllä silläkin saralla saatiin koko paljon aikaan. Mieliala parani vuoden aikana huomattavasti ja tulevaisuuteen katsottiin taas luottavaisin mielin.

Seuraava vuosi 1957 olikin sitten kaikkein työntäyteisin ja näyttävin. Jäsenmäärä kohosi , joka sekin jo osaltaan vilkastutti toimintaa. Seuran omalta kannalta lienee merkittävin saavutus oman retkeily- majan saaminen pystyyn Sääksjärven Korkeasaareen.

Rakennustoiminta aloitettiin jo talvella. Heti juhannuksen jälkeen maja oli valmis ja saunasta saatiin ensimmäiset löylyt. Vallan Suunta muistaa kiitollisuudella 48:aa lahjoittajaa, jotka edesauttoivat majan valmistumisessa. Suunnistuspuoli ei suinkaan jäänyt Rasti-Majan varjoon. Seura järjesti nimittäin SM-kilpailut yhdessä Kauvatsan Pontevan kanssa. Kisat onnistuivat hyvin. Rastimajan kunnostaminen vei suurimman osan seuraavastakin kesästä. Niinpä heinäkuun 6- päivänä 1958 voitiinkin pitää tupaantuliaiset. Ilma oli kaunis ja saari väkeä täynnä. Mukana olivat Immo Teräs ja Martti Knuutilakin SSL:n liittovaltuuston monivuotinen puheenjohtaja. Harjavallan soittokunta puhalteli hilpeitä säveliä ja kaikilla oli mukavaa. Valoisa oli seuran jäsenten mieli. Maja oli valmis ja mikä parasta nuori polvi oli alkanut herätä. Seuran jäsenmäärä oli jo 88 ja näistä suuri osa nuoria.

Alkaa toinen vuosikymmen

Kilpailutoiminta oli samanlaista kuin se sittemmin on ollut pitkään jatkossakin. Toisin sanoen lajin järjestämisen vaikeutta ei ole vieläkään opittu. Sattui nimittäin heti nuoren seuran (vähän toisella kymmenellä) järjestäessä piirin viestimestaruuskilpailuja, että ne piti järjestää kahdesti joidenkin sarjojen osalta ja näitä virheistä johtuvia uusintoja on järjestetty monesti jatkossakin. Ensimmäisessä tapahtui rastimiesten liian aikainen rastilta lähtö ja kilpailu meni näin pilalle kahden sarjan, pää- ikämiessarjan osalta

Seuran historiaan kirjoitetaan myös 60-luvulla ensimmäisen kerran T I I S T A I iltakilpailujen järjestämispäiväksi. Siitä on nimittäin ollut kädenvääntöä lähikuukausina, kenellä on ensimmäiseksi ollut tiistaina harjoituskilpailuja. Eikä sen tiistain käyttämisestä ole luovuttu vaikka kilpailu on pidetty lauantainakin tai jonain muuna päivänä. Joku oli muistavinaan, että ValSulla niitä ollut tiistaisin siitä lähtien kun tiistai keksittiin viikonpäiväksi. No eipä paljon erehtynyt (?). Ohjelmaan kuului myös kansallisen tason kilpailuja ja jo silloin ottajia niissä oli lähes 200 matkaan lähtenyttä. Kilpailut onnistuivat tiettävästi hyvin ja olivat suurimpia Satakunnassa sinä vuonna.

Vuodelta 1964 löytyy ensimmäinen maininta myös seuramme monen vuoden parhaasta suunnistajasta Teuvo Jokisesta hyvillä sijoituksilla kansallisen tason kilpailuissa .

Vuoden 1967 toimintakertomuksen lopussa seuran monivuotinen sihteeri yhdistyksen toiminnan ylläpitäjä Esko Huhtala kiittää kaikkia seuratovereita hyvästä yhteishengestä ja monista mukavista yhdessäolon vuosista. Lopuksi hän toivoo, että toiminta jatkuisi entistä pirteämpänä ja toimintaan löytyisi vetäjiä, joiden harrastusta ei työnteko niin paljon haittaisi.

Kolmas vuosikymmen

Vuonna 1973 toiminta oli vilkasta kaikilla sektoreilla. Kurssitoimintana järjestettiin kaksi suunnistuskoulua, kartantäydennys ja kuntoa rasteilta tapahtumat. Omia harjoituskilpailuja pidettiin 23 kertaa ja niissä kertyi suorituksia jo 602. Jukolan viestissä juostiin sijalle 180/n.450.Taisipa Venlojen juoksussa olla Anna-Leena Halinen mukana.

Toisen kerran seuran historiassa oltiin järjestämässä Suomen mestaruustason kilpailua. Kyseessä oli RAUL:n maastomestaruuskilpailu, jossa osanottajia oli 130 ja kuuluihan siihen kartan tuntemukseen liittyvä osiokin.

Yhteistoiminta muiden seurojen kanssa aloitettiin oikein kunnolla. Kokemäen ja Kiukaisten kanssa järjestettiin seuraottelu ja otettiin ensimmäinen kiinnitys Kiukaisten Urheilijoiden lahjoittamaan kiertopalkintoon. Harjavallan Jymyn kanssa aloitettiin pitkäaikainen yhteistyö Hiitten Hölkän järjestämisessä. Hölkkään osallistui ensimmäisellä kerralla 165 kuntourheilijaa. Järjestettiinpä vielä Lavian Kisan kanssa yhteisiä harjoituskilpailujakin.

Seuran 25. toimintavuosi oli oikea näyttö siitä mihin pienen paikkakunnan pieni seura pystyy. Järjestettävänä oli kahdet piirin mestaruuskilpailut ja yhdet kansallisen tason kilpailut. Kaiken kaikkiaan seuran järjestämiin suunnistustapahtumiin otti tänä juhlavuonna osaa yli 2000 suunnistajaa. Tältä vuodelta löytyy pm- mitalien saajien joukossa ensimmäistä kertaa Matti Collin, seuran ensimmäinen SM-mitalisti.

Tutkittaessa vuoden 1976 toiminnan tavoitteita toimintasuunnitelman pohjalta kiinnittyy huomio kohtaan hallitus, jonka työnjakoa on suunnitelman mukaan tarkastettava. Onnistuttiinhan ainakin hallituksen työnjaossa, kun saatiin hallituksen ulkopuolinen sihteeri Jyrki Mäntylä huolehtimaan kaikista juoksevista asioista.

Kilpailutoiminta oli kuluneena vuonna jälleen vilkasta. Toukokuun lopussa järjestettyyn kansallisen tason kilpailuun otti osaa 600 pihkaniskaa. Karttana oli Hiittenharjun länsipuolella valmistunut suunnistuskartta "lakana" 1:10000. Nimityksen lakana kartta sai siitä, kun se oli lähes valkoinen täydennettynä muutamalla kärpäsen jätöksellä.

Karttatilanne oli taas "luiskahtamassa" käsistä, sillä joen pohjoispuolisen alueen maastotyötä ei saatu aloitettua vuoden aikana stereotulkintojen puutteen takia. Kaiken lisäksi kunnan liikuntatoimi suhtautui erittäin nuivasti suunnistuskarttojen rahoittamiseen. Kaikkeen muuhun liikuntatoimelta riitti rahaa kymmeniä - jopa satojatuhansia markkoja, mutta ei seuran anomista 4000.- kartoitukseen tarkoitetusta markasta saatu ainoatakaan. Uuden kartan rahoitus oli kuitenkin suurin ja vaikein asia suunniteltaessa toimintaa. Sen valmistaminen joen pohjoispuolelta on kuitenkin ehdoton edellytys kilpailutoiminnassa mukana pysymisessä

Siinä olikin hallitukselle pähkinää purtavaksi, miten järjestää kyseinen rahoitus. Niinpä sitten sovittiin, että vielä kerran otetaan yhteys kaupunkiin ja kaikkein korkeimmalle tasolle. Tämä yhteydenotto tuottikin sitten tulosta, joskin vasta seuraavan vuoden puolella.

Neljäs vuosikymmen

Suomen Suunnistusliitossa oli otettu nuorten opetusohjelmaksi Orava-polkutoiminta. Satakunnan piirissä ensimmäinen "oravakilpailu" tuli Vallan Suunnan järjestettäväksi ja - ilman sopivaa karttaa-. Mutta ei täällä lyöty rukkasia naulaan, vaan ruvettiin etsimään sopivaa paikkaa, jossa kilpailu voitaisiin pitää. Löytyihän se, joskin Kokemäen puolelta, Porolan maasta. Kilpailupäivä oli kesäkuun 27. ja keväästä tuli pitkä eikä lumi meinannut lainkaan sulaa. Maastotyö jouduttiin tekemään lähes kokonaan hankikannolta ja saatiin aikaan siihen kilpailuun "välttävä" vähän runsaan 2 km2:n suuruinen viisi värinen kartta.

Vuoden 1985 toimintasuunnitelmaan olikin laitettu oikein erillinen maininta nuorisotoiminnan kehittämissuunnitelmasta. Tulokset siitä saatiin lukea kuluneen vuoden toimintakertomuksesta mutta yhtä laihoin tuloksin kuin niin monesti ennenkin.

Oravapolkutoiminta alkaa

Vuonna 1986 Oravapolkutoiminta saatiin käyntiin erittäin hyvin kiitos aktiivisten vetäjien, jotka tekivät pyyteetöntä työtään koko kesäkauden. Mukana olikin lähes koko kesäkauden liki kaksikymmentä innokasta suunnistuksen harrastajaa. Heille pidettiin erillinen päätöstilaisuus, jossa mukana oli 20 "Oravaa" ja heistä aktiivisimmat palkittiin. Nyt oli saatu alkuun se mitä monena vuotena oli yritetty- Kaikesta kuuluu kiitos työryhmälle Kai Hakanen, Reijo Saine ja Pertti Järvistö. Seuraavana vuonna "oravia" oli jo opetettavana kaikkiaan 63. Luokiteltujen suunnistajien tasolle heistä saatiin jo kuusitoista.

Jatkossa kilpailutoiminta oli vuosittain erittäin vilkasta, sillä vuonna -88 seura "liikutti" taas ennätykselliset 2200 kuntoilijaa ja kilpailijaa vuoden aikana. Toukokuussa järjestetty kansallinen kilpailu keräsi liki 500 suunnistajaa ja piirissä oli taas ajauduttu tilanteeseen , ettei viestin järjestäjää löydetty. Vallan Suunnan puoleen on näissä tapauksissa usein käännytty ja Harjavallasta on aina löytynyt järjestelykykyä.

40-toiminnan vuotta täyttyy

Koska aikaisemmin seura ei ollut järjestänyt merkittävää juhlatilaisuutta, päätettiin sellainen järjestää nyt, kun vielä mahdollisimman monella perustajajäsenistä on mahdollisuus osallistua tilaisuuteen.

Juhlavuoteen valmistauduttiin edeltävänä vuonna laatimalla seuralle sen ensimmäinen historiikki, joka jaettiin kaikkiin Harjavallan talouksiin. Hankintoihin kuului myös seuran oma hopeinen kunniamerkki, joita juhlatilaisuudessa ansioituneille henkilöille luovutettiin.

Juhlatilaisuus pidettiin helmikuun 18. päivänä 1990 klo 13 koulukeskuksen auditoriossa Seura sai vastaanottaa runsaasti onnitteluja perustajajäseniltä, paikallisilta urheiluseuroilta ja Satakunnan suunnistusseuroilta sekä paikallisilta liikelaitoksilta ja yrityksiltä. Valokuva-albumiin kertyi runsas otos seuraamme muistaneista.

Viides vuosikymmen

Sääntöjen uusiminen

Pidempään oli seuran puuhamiehiä vaivannut vaikeus hoitaa yhdistyksen asioita yhden yleisen kokouksen puitteissa. Olihan säännöt jo neljäkymmentä vuotta vanhat ja kieliasultaan vanhentuneita, joskin sisälsivät vieläkin kunnioitettavia perinteitä. Uuden puheenjohtajan Jyrki Mäntylän johtaman työryhmän valmistelemat uudet säännöt hyväksyttiinkin kahdessa yleisessä kokouksessa 17. ja 31. päivinä toukokuuta. Sääntöjen tärkein muutos oli siirtyminen vuosittain pidettävien kahden yleisen kokouksen käytäntöön. Hallituksen jäsenten lukumääräksi sääntöihin tuli kahdeksan ja jäsenten tehtäviä tarkennettiin siten, että seuraavia tehtäviä hoitamaan on aina nimettävä henkilö; karttavastaava, kilpailuohjaaja, nuoriso-ohjaaja, kalustonhoitaja ja virkistystoiminnan hoitaja. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin säännöt ovat taas muuttamisen tarpeessa. Niin paljon on kansallisessa urheilukentässä muuttunut, että säänöissä on yhteistyöelimiä, joita ei enää ole ja uusia on tullut tilalle.

Alhonkulman kartta otettiin käyttöön pitämällä kansallinen kilpailu keväällä. Ratamestarityö onnistui ainakin lasten ratojen osalta erittäin hienosti, sillä Kai Hakasen laatimat radat arvostettiin koko sen suunnistuskauden parhaiksi koko valtakunnassa (vertailussa oli mukana kaikkien kansallisten kilpailujen radat).

Tuloksekas nuorisotyö alkaa

Vuonna 1992 nuorisotyö sai uutta potkua! Seuran hallitukseen uutena henkilönä oli tullut tiedotusvastaavan postille Leena Sinisalo. Hänen aktivoimanaan nuorisotoiminta aloitti varsinaisen kukoistuskauden seuran historiassa. Ympäri Satakuntaa ihmeteltiin sitä, mitä täällä oli keksitty suunnistuksen muualla ollessa vähän niin kuin alamaissa. Tänä vuonna oli menestysluettelossa ensi kertaa esillä nuorten nimiä, jota sitten on jatkunut aina näihin päiviin saakka. Onpa joissakin kilpailuissa käynyt niinkin, että seuran nuoret ovat "tyhjentäneet" koko palkintopöydän. Otettiin käyttöön erillinen nuorille tarkoitettu palkitsemistilaisuus ja kauden lopuksi pidettiin kritiikkitilaisuus onnistumisista ja parantamiskohteista.

Seuraava vuosi jatkui vahvalla toiminnalla kaikilla rintamilla. Tiistairasteilla kirjattiin ennätykselliset 1411 suoritusta, joita kirjautti kaikkiaan 261 eri henkilöä. Osanottajien lukumäärän reiluun lisääntymiseen vaikutti osaltaan kesätauon poisjättäminen. Orapolkukoulussa alkeisopetusta sai taas 48 nuorta ja he kirjauttivat jo oppineiden "oravien" kanssa ennätykselliset 450 suoritusta omissa harjoituksissaan.

Jäsenistön yhteinen ruskatapahtuma pidettiin Ladun ja Polun kodalla lokakuussa. Tilaisuudessa jaettiin myös mestaruuskilpailujen palkinnot, joihin oli ottanut osaa 36 kilpailijaa.

Seuran 45. toimintavuonna valmistettiin kaikilta Harjavallan kouluilta opetuskartat, joita luovutettiin kaupungin liikuntatoimelle kouluille luovutettaviksi kaikkiaan 3000 kpl. Näin oli tehty merkittävä avaus kouluikäisten kartanlukutaitojen aloittamiseksi. Jälkeenpäin on saanut kyllä huomata , että oli tainnut mennä hukkaan koko karttojen luovuttamisen ylevä ajatus. Joltain koululta ei meinannut jälkeenpäin millään löytyä kyseisiä karttoja. Mutta löytyipä vaan, etsitty laatikko oli erään kaapin hyllyllä ja ihan siinä kunnossa kuin ne luovutuksessa muutamaa vuotta aiemmin saatu. Kartan karttaa ei ollut käytetty, koska ne kuluvat käytettäessä . Mitähän varten ne oli luovutettu!

Seuran parhaan suunnistajana palkittiin Teuvo Jokinen, ties monennenko kerran. Parhaan tyttösuunnistajan palkinnon sai Reetta Sinisalo ja parhaana poikasuunnistajana palkittiin Jussi Sinisalo.

Seuraavana vuonna Orapolkutoiminta sai jäsentyneemmän muodon ja eri osa-alueille nimettiin vastuulliset vetäjät. Vastuullisina vetäjinä toimivat Marja-Liisa Laitinen, Esa Sinisalo, Tapio Touru ja Esko Priia, joista jälkimmäinen myös palkittiin syyskokouksessa aktiivisesta toiminnasta nuorten parissa. Nuorisotoiminnassa kirjattiinkin ennätykselliset 1035 suoritusta, joka tekee harjoitustilaisuutta kohden 58 suoritusta. Seuran mestaruuskilpailuihin otti osaa ennätykselliset 57 suunnistajaa.

Vuonna järjestettiin Outokumpu-konsernin mestaruuskilpailut ja Teknisten liiton SM-kilpailut..

Kauden lopuksi suoritettiin palkitsemisia. Kaupunki palkitsi Leena Sinisalon Vuoden nuoriso-ohjaajana. Seuran parhaana palkittiin edelleen Teuvo Jokinen. Paras tyttö oli Kaisa Tuominen ja paras poika oli Juho Koota. Vuoden suunnistajana palkittiin Harri Mäenpää.

Vuosi 1997 aloitettiin järjestämällä laivaristeily Silja Europalla tammi-helmikuun vaihteessa. Risteilyyn otti osaa runsaat 40 seuran jäsentä. Laivalla pidetyssä yhteisessä parituntisessa tilaisuudessa pohdittiin ja ruodittiin seuran nykytilaa. Tehtiin myös tulevaisuuden suunnitelmia. Kaikki saivat esittää toiveitaan asioiden hoitamiseksi ja niitä tulikin runsaasti. Osa toiveista toteutettiin jo saman kauden aikana, mutta niitä jäi vielä paljon toteuttavaksi jatkoonkin. Seuraavana vuonna jo "perinteeksi" tulleella laivaristeilyllä maaliskuun lopulla järjestettiin laatuaan ensimmäinen valokuvasuunnistuskilpailu. Talven aikana Kari Rinta-Suksi ja Esko Priia olivat käyneet ottamassa kuvia Hiittenharjun takaisesta maastosta, joiden kohteita sitten kilpailumielellä yritettiin laittaa mahdollisimman tarkasti kohdalleen karttoihin.

Kuluvan vuoden nuorisotoiminta oli aktiivista edellisten vuosien tapaan. Suunnistusopetusta vuoden aikana sai kaikkiaan 91 lasta ja nuorta. Käyttöön otettiin myös nuorille laadittu harjoitus- ja kilpailukalenteri, johon Esko Priian johdolla laadittiin kaikille henkilökohtainen ohjelma kauden ajaksi. Suurella joukolla nuoriso osallistui Lahti suunnistukseen ja FIN5 rastiviikolle. Myös Hiisirastin järjestämiin tilaisuuksiin osallistuttiin runsaslukuisasti. Nuorten Jukolassa joukkueen sijaluku oli 134. Tänä vuonna Seuran parhaana suunnistajana palkittiin Kaisa Tuominen. Jukolan ja venlojen viesteihin Lohjan-Siuntion maastoissa osallistui kaksi mies ja kaksi naisjoukkuetta.

Merkittävänä hankintana tehtiin elektronisen leimausjärjestelmä. Järjestelmässä kaikilla kilpailijoilla on henkilökohtainen elektroninen kilpailukortti. Kilpailukortti ja rasteilla olevat elektroniset tunnistimet mahdollistavat kaikkien kilpailijoiden rastiväliaikojen seuraamisen. Lisäksi varsinaista leimojen tarkistamista ei tarvita kilpailun jälkeen, sillä järjestelmä ei anna väliaikoja mikäli rastit on kierretty väärässä järjestyksessä ja näin ollen suoritus hylätään. Edelleen järjestelmän etuna on pitkienkin ratojen laatiminen pienelle maastoalueelle, koska useampaankin kertaan ristiin menevät radat tulevat mahdollisiksi.

Jyrki Mäntylä